Joskus ehkä vuonna 2004, PK-35 Vantaan naisten nykyinen päävalmentaja ja VJS:n entinen monivuotinen puheenjohtaja, toimi kanssani valmentajana VJS:n 1992-syntyneiden joukkueessa. Vaativissa tehtävissä toiminut projektipäällikkö rakensi valmentamisen ohella omakotitalon, teki rästityöt öisin, johti Suomen yhtä isoimmista jalkapalloseuroista – ja unelmoi. Jari ”Väikkä” Väisänen unelmoi mahdollisuudesta joskus valmentaa maajoukkuetta.
Eilen samaan aikaan, kun hän oli juuri joukkueineen voittanut toisen Champions Leaguen karsintaturnauksen ottelun 9-0, huomasin hänen olevan, Suomen naisten maajoukkueen päävalmentaja Anders Jeglertzin, apuri alle 23-vuotiaiden naisten maajoukkueessa.
Väikkä on klassinen esimerkki aktiivisesta optimistista. Hänellä on unelmia, mutta hän ei ajattele niiden olevan tavoittamattomissa. Ei, Väikkä ei käytä aikaa sellaiseen. Väikällä on polku ja usko siihen, että sekä unelma että polku ovat hänelle oikeat. Ja niin, hän myös toimii tavoitetta kohti aktiivisesti.
Aktiivinen optimismi eroaa optimistista siinä, ettei aktiivinen optimisti ajattele asioiden ”vain” järjestyvän. Aktiivinen optimisti toimii, että asiat järjestyvät. Samaa näissä molemmissa on vahva sisäinen usko onnistumiseen ja kaiken järjestymiseen. Optimisti uskoo, että maailma on hyvä hänelle, aktiivinen optimisti ajattelee voivansa vaikuttaa siihen.
Aktiivinen optimismi liittyy myös olennaisesti valmentamiseen. Valmentajana meidän tulisi ensisijaisesti nähdä pelaajissamme piilevät mahdollisuudet ja aktiivisen optimistin asenteella löytää oikeat tavat, että tuo potentiaali saadaan kukoistamaan.
Ja mikä vielä tärkeämpää, meidän tulisi kasvattajina ”tartuttaa” pelaajiin aktiivisen optimistin maailmankatsomus. Se, että avain kehittymiseen piilee jossain silloinkin, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Silloin lamautumisen sijasta etsinnän jatkuu yhä sinnikkäämmin.
Aktiivinen optimisti säilyttää toiveikkuuden, sillä hän tietää, että omalla panoksella on ratkaiseva merkitys. Ja toiveikkuus – se pitää liikkeellä.
Seuraavassa oma reseptini aktiiviseen optimismiin kasvattamiseen lasten ja nuorten toiminnassa:
- Aloita tavoite edellä
On vaikea olla aktiivinen, jos ei tiedä mihin pyrkii. Onkin tärkeää opettaa lapsia luomaan tavoitteita. Mikä on tavoitteeni tässä harjoitteessa, näissä harjoituksissa, tällä viikolla tai tällä kaudella. Tavoitetietoisuus auttaa löytämään tekemisestä olennaisen.
- Tunnista vähintään ensimmäinen askel ja liiku
Jotta voit liikkua tehokkaasti, on tärkeää liikkua tavoitteen suuntaan. Ympäristö kuitenkin muuttuu niin nopeasti, että usein on hedelmällisempää lyödä lukkoon vain ensimmäinen askel. Ja hyvin olennaista on ottaa se askel.
- Pidä syli auki ja poimi mahdollisuudet
Tavoitteesi ollessa kirkas alat nähdä sen kannalta olennaisia mahdollisuuksia, jos aktiivisesti pidät syliäsi auki niille. Ilmiö on sama kun ostettuasi uuden auton, huomaat samoja autoja yliedustettuna liikenteessä. Näet ja löydät, mitä etsit.
- Sinnikkyys ja itsekuri vievät maaliin
Aktiivisen optimistin ehkä tärkein oivallus perustuu siihen, että olosuhteita voi kyllä muuttaa, mutta se vaatii sinnikkyyttä ja itsekuria pysyä suunnassa silloinkin, kun asiat eivät juuri sillä hetkellä suju. Tavoitetta ei voi muuttaa siksi, että homma kävi liian raskaaksi, jos tavoite sinänsä on merkityksellinen ja tärkeä.
Menestys, kehitys ja onnistuminen on ansaittava. Se on tärkeä kasvatuksellinen periaate, kun ajatellaan aktiivisten optimistien kasvattamista.
- Usko omaan pystyvyyteen tuo rohkeuden toimia
Pystyvyys eli itseluottamus on luottamusta siihen, että pystyn selviytymään käsillä olevasta tehtävästä ja toisaalta se on kokemus siitä, että olen kykenevä kehittymään ja oppimaan taitoja, joilla saavutan tavoitteitani.
Haastavien tehtävien alussa pystyvyyden kokemus vaatii tukea (kuten vinkkejä, helpotuksia, esimerkkejä…) ja kun niiden avulla on päästy matkaan, tukea voidaan vähentää ja pystyvyyden kokemus jälleen kasvaa osaamisen mukana.
- Toiveikkuus varmistaa voimat
Hyvät valmentajat, toiveikkuuden ylläpitäminen lasten urheilussa on yksi olennaisimmista asioista. Toiveikkuus on kykyä nähdä reitti kohti tavoitetta sekä kokea se mahdollisena kulkea läpi. Ilman toiveikkuutta voimat sammuvat.
Meidän tehtävämme aikuisina on auttaa lasta tai nuorta näkemään mahdollisuudet ja tapahtunut kehittyminen sekä seitinohuetkin positiiviset muutokset. Ne ylläpitävät toiveikkuutta. Toivo on bensaa.
VELI-MATTI YLI-RINNE
p. 050 5513141
@veli-matti.yli-rinne@vanha.vjs.fi
Twitter: @vvVelkka
Kirjoittaja on VJS:n toiminnanjohtaja, jonka mielestä onni on tehdä.
Aiemmat blogikirjoitukset