VJS-sanomat 2015 ilmestyy 23. kerran lauantaina 28.3. Vantaan Sanomien välissä. Odotellessa julkaisemme joka päivä yhden jutun aiempien vuosien VJS-Sanomista.
VJS-sanomat 2010 -artikkeli
Missä menet VJS?
Vantaan Jalkapalloseuralla on kiistaton merkitys Länsi-Vantaalaisessa ympäristössä, sillä sen riveissä pelaa huomattava osa alueen 6-18-vuotiaista lapsista ja nuorista. VJS on myös Uudenmaan piirin toiseksi suurin ja Suomen yksi suurimmista seuroista ja näkyvä tekijä jalkapalloperheessä aktiivisine työntekijöineen ja luottamushenkilöineen.
Siksi ei olekaan yhdentekevää kysyä: mihin olet menossa VJS?
Strategia 2011
VJS on kehittänyt toimintaansa jo yli vuosikymmenen rajusti. Vuoden 2006 loppupuolella se laati viisivuotissuunnitelman seuran kehittämisestä. Seuratoiminnan visioksi rakentui monipuolinen ja haastava ajatuskokonaisuus: “Vuonna 2011 VJS on laadukkaasti ja yhtenäisesti toimiva jalkapallon kasvattajaseura, jonka korkeatasoinen valmennustoiminta mahdollistaa jokaiselle pelaajalle tien omalle huipulleen. VJS:n monipuolinen toiminta-ympäristö tarjoaa niin huipulle pyrkiville kuin pelaamisen ilosta mukana oleville mahdollisuuden osallistua toimintaan omalla tavallaan ja tasollaan.”
VJS siis halusi profiloitua seuraksi, jossa arvostetaan erilaisilla lähtökohdilla tapahtuvaa jalkapallotoimintaa, ja joka rakentaa toimintaympäristön ja -sisällön sellaiseksi, että erilaisia toimintatapoja voidaan tukea.
Yksinkertaisesti VJS halusi, että niin huipulle pyrkivät kuin jalkapalloa muista syistä harrastavat voisivat toteuttaa unelmaansa seurassa.
Onnistumiset ja epäonnistumiset tullaan käymään läpi strategiapalavereissa vuoden 2010 aikana ja niiden johtopäätökset alkavat ohjata uutta strategiaprosessia.
VJS:n merkitys
Kun VJS:n merkitystä tarkastellaan, on parasta kysyä VJS-toimijoilta, mitä seura heille merkitsee.
VJS on seura, joka tarjoaa toimintaa lapsille ja nuorille mutta myös aikuisille pelaamisen ja vapaaehtoistoimijuuden kautta, näin myös Mika Bäckmanille, nuorimpien eli 2003-syntyneiden valmentajalle. VJS merkitsee hänelle vakaata seuraa, joka tarjoaa mahdollisuuden lapsille pelata jalkapalloa ja itselle mahdollisuuden olla mukana kasvamassa.
Seuran harrastemanageri ja monivuotinen valmentaja Sirkka Sandberg näkee VJS:n merkityksen itselleen mahdollisuutena liikuntaan. Naisten harrastejoukkueen Varmojen pelaaja näkee itselleen tärkeänä mahdollisuudet osallistua seuran toimintaan monipuolisesti niin luottamushenkilönä kuin valmentajanakin. Tähän Sirkan aviomies lisää VJS:n merkitsevän tälle elämää.
VJS-toimijat ovat pääosin mukana omien lastensa kautta. Se luo VJS:lle toimijoiden silmissä merkitystä. Myös VJS Twenten 11 -vuotiaiden vastuuvalmentaja Pepe Lahti näkee VJS:n merkityksen itselleen tärkeänä, sillä hänen poikansa pelaa seurassa. Mutta seura on tärkeä myös siksi, että seura edustaa länsi-vantaalaista juniorijalkapalloa, ja vaikuttaa sitä kautta alueen nuorisoon.
Varapuheenjohtaja ja joukkueenjohtaja Monica Wenellille VJS on melkeinpä toinen koti. VJS merkityksen hän näkee jopa suurempana kuin seurassa toimivat osaavat kuvitella. “Kun mukaan lasketaan kaikki lähialueen perheet, joihin VJS tavalla tai toisella vaikuttaa, ollaan todella syvällä Länsi-Vantaalaisessa elämässä”, hän toteaa.
VJS:n tärkeimmät tehtävät
Kun mietitään VJS:n tärkeimpiä tehtäviä, alkaa kenttäväenkin mielipiteet eroamaan. Toiset kun näkevät jalkapalloseuran erityisenä tehtävänä tarjota juuri kaikista kiinnostuneimmille ja lahjakkaimmille erityisen hyvät olosuhteet ja toiset taas näkevät toiminnan täydellisen tasa-arvon ja kaiken tasan jakamisen pyhäksi arvoksi. Suurin osa seuraväestä sijoittuu johonkin tänne välimaastoon.
Kilpaurheilun kannattajaksi tunnustautuva Pepe Lahti näkee seuran tehtävän monimuotoisena, mutta hänellä on selkeä arvojärjestys: “VJS:n tärkeimmät tehtävät ovat vastata sekä juniorifutiksen kilpaurheilu- että harrastepuolesta. Tässä järjestyksessä”.
VJS onkin viime vuosina satsannut molempiin puoliin, sillä seura on rekrytoinut harrastemanagerin vastaamaan harrastejalkapallon kehittämisestä ja haaste- ja harrastejalkapalloa kehittämässä on myös hallituksen alainen työryhmä. Samalla on tehty varsinkin pienellä kentällä ja aikuisjalkapallossa uudenlaisia satsauksia kilpajalkapallon edistämiseksi.
Joukkueenjohtaja Lei Räihä kuvaakin omasta näkökulmastaan varsin seuran tähänastisen toimintalinjan mukaisen näkemyksen seuran tärkeimmistä tehtävistä: “VJS:n tehtävä on tarjota eri ikäisille ja eri tasoisille jalkapallosta kiinnostuneille mahdollisuus harrastaa lajia omalla tasollaan”. AC Milanin 2003 -syntyneiden poikien valmentaja Marko Forss on myös samoilla linjoilla korostaessa seuran yhden tärkeimmistä tehtävistä olevan mahdollistaa tie jokaisen omalle huipulle.
Monica Wenell kokee, että elinikäisen liikuntakipinän sytyttäminen ja elinikäisen harrastusmahdollisuuden kehittäminen on lahjakkuuksien valmentamisen ohella ne tärkeimmät jutut. “Jokaisesta nuoresta, jolle saamme tehtyä liikunnasta elinikäisen tavan, voimme taputtaa itseämme olalle”, Monica kannustaa.
Omista pelaajistaan huolehtiminen laadukkaalla toiminnalla on varmasti VJS:n tehtävien kovassa ytimessä. Tästä puhui vuonna 2006 laadittu visiokin. Ainakaan ei voida sanoa ettei VJS olisi pyrkinyt erilaisilla satsauksilla vastaamaan itselleen asettamaansa haasteeseen. Missä sitten ollaan onnistuttu?
Onnistumiset
Puhuttaessa onnistumisesta tavoitteiden saavuttamisessa korostuu erityisen vahvasti se filosofia, joka kullakin vastaajalla on juniorijalkapallosta. VJS ei ole kyennyt erikoisiin saavutuksiin aikuisten joukkuetasolla, huippupelaajien kehitystyössä tai nuorten maajoukkuepelaajien määrissä. Toisaalta se on rohkeasti kehittänyt organisaatiotaan, luonut erinomaisia valmennuksen tukimuotoja, kuten VJS–valmennuslinjan ja pelikirjat, sekä luonut pelaajakoulutusympäristön joka monipuolisuudellaan hakee vertaistaan. Lisäksi seurasta valittujen piirijoukkuepelaajien määrä on kääntynyt nousuun poikapuolella.
Lei Räihä näkee onnistumiset juuri kilpapuolella: “Tavoitteellisesti harrastaville homma on toteutunut hyvin. Mutta myös niille, jotka vain haluaisivat pelailla mukavassa seurassa pitäisi järjestää enemmän mahdollisuuksia eri ikäluokissa.” Pepe Lahti näkee asian toisin: “Harrastepuolella pelaajamääristä päätellen hyvin, kilpapuolella haasteita piisaa reippaasti enemmän”.
Suuren seuran arvioiminen on vaikeaa, sillä sen sisälle mahtuu varsin erilaista toimintaa. Toiminta on kuitenkin aina loppujen lopuksi, linjauksista huolimatta, jossain määrin tekijöidensä näköistä. Tosin seuran rakentamat kehykset ohjaavat toki toimintaympäristöä ja sen mahdollisuuksia merkittävästi.
Valmentaja Marko Forss pukee asian sanoiksi: “Pidän tavoitteiden onnistumisen arviointia hankalana, sillä toiminnan taso riippuu joukkueiden valmentajista ja joukkueenjohdosta niin suuresti. Varmasti on myös parantamisen varaa siinä, kuinka pyrimme mahdollistamaan tietä kohti omaa huippua.”
Koska tavoitteena on huolehtia omista pelaajista, suuri lopettamisten määrä ei sopisi kuvioon. Tähän Sirkka Sandberg kiinnittää omassa arviossaan huomiota. Hän puhuu Drop Outista eli pelaajien putoamisesta pois toiminnasta, joka oli edellisellä kaudella seurassa varsin massiivista. Hän katsookin olevan todella tärkeää löytää oikeat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. “Toisaalta valmennuksen laadun kehittämiseen pelikirjakoulutus on ollut erittäin hyvä asia”, hän jatkaa.
VJS on ollut aina rohkea teoissaan ja vienyt härkäpäisesti eteenpäin toimiviksi katsomiaan toimintamalleja. Nyt valittu toimintamalli, joka tarjoaa runsaasti erilaisia mahdollisuuksia osallistua seuran toimintaan varsinkin kilpapuolella, on Timo Laineen mukaan oikea: “Tie, jolla ollaan, mahdollistaa laadukkaan pelaajien kehittämisen, kunhan jaksamme olla pitkäjänteisiä ja huolehtia pelaajien hyvinvoinnista seurassa.”
VJS on pyrkinyt rakentumaan yhtenäiseksi ja satsaamaan koulutuksella laatuun suuresta koostaan huolimatta: “Meillä on paljon hyviä valmentajia, joiden koulutukseen panostetaan aktiivisesti. Lisäksi muita toimihenkilöitä koulutetaan jatkuvasti ja heille löytyy tukiverkko tarvittaessa seuran organisaatiosta”, Monica Wenell kuvaa.
Tilanne VJS:ssa on varmasti merkittävästi parempi kuin vuonna 2006, jolloin nykyinen strategia luotiin. Ainakin jos mitataan harrastamismahdollisuuksia erityisryhmissä, päätoimisten työntekijöiden määrää, valmentajien koulutus- ja kokemustasoa tai uusien joukkueiden ja valmentajien tukimuotoja. Jotta voisimme todeta visiomme asettaman tavoitteen saavutetuksi, on työtä huimasti vielä jäljellä.
Seuran toiminnan ytimestä on pidettävä kiinni. Se mikä VJS:ssa on parasta, on säilytettävä ja perustalle rakennettava uusi.
Parasta VJS:ssa
VJS on muodostunut seuraksi, jossa yhdestä köydestä vedetään varsin monessa asiassa. Kun VJS lanseerasi pelikirjan, saapui paikalle lähes kaikki valmentajat. Kun VJS muutama vuosi sitten uusi pelipaitansa ei kulunut kovinkaan kauan, kun kaikki joukkueet käyttivät yhtenäisesti uutta paitamallia. Yhtenäisyys suhteessa seuran suureen kokoon on silmiinpistävää.
“VJS:ssa parasta on se, että on hyvä henki, paljon innokkaita vapaaehtoisia ja upeita pelaajia”, vahvistaa Lei Räihä. Myös Sirkka Sandberg painottaa upeiden ihmisten merkitystä: “Lasten ja nuorten iloisuus ja innostus sekä mahtavat vapaaehtoiset ovat parasta.” Varapuheenjohtaja Monna näkee asian samoin ja korostaa vielä vapaaehtoisten merkitystä: “Ilman heidän panostaan emme olisi nyt tässä vaiheessa.”
Harjoitusolosuhteet saavat myös kiitosta haastatelluilta. VJS onkin kohtuullisessa asemassa olosuhteissa ja käynnissä oleva kenttähanke kruunaisikin VJS:n raskaimpaan sarjaan olosuhdesarjassa pääkaupunkiseudulla.
Lisäksi VJS on seura, joka ei sulje oviaan missään vaiheessa lapsilta ja nuorilta vaan tasoon katsomatta kuka tahansa on tervetullut toimintaan. VJS haluaa olla alueensa luotettava lasten ja nuorten toiminnan järjestäjä ja siksi jokainen on tervetullut. “Se on yksi ison seuran vahvuus. Kun pelaajia on paljon, se luo mahdollisuudet rakentaa eri tasoisia joukkueita ja jokaiselle löytyy paikka harrastaa itselleen mielekkäällä tasolla. Otamme uusia pelaajia niin paljon, kuin vaan ”ovista” mahtuu tulemaan”, Monica Wenell kuvailee.
VJS:n kivijalkoja ovat yhtenäisyys ja hyvä henki, olosuhteet, valmennusta varten rakennetut tukimateriaalit sekä “kaikki ovat tärkeitä” -kulttuuri, josta esimerkkinä ovat eri tasoiset joukkueet ja harjoitusryhmät. Näistä VJS ei voi tinkiä jatkossakaan. VJS:n on kyettävä tulevaisuudessa ratkaisemaan, millaiset tukitoimet ja olosuhteet luovat hyvinvoinnin erilaisille joukkueille ja harjoitusryhmille ja toteutettava ne sitten laadukkaasti ja laatua matkanvarrella valvoen.
Näihin VJS:n tulisi kiinnittää huomiota
Suuren seuran “ikuisuusongelmiin” kuuluu tiedottaminen: milloin tiedottamista on liikaa, milloin se tulee liian myöhään ja milloin olennaista on jäänyt kertomatta. VJS:n tärkeimmät viestintäkanavat ovat sähköposti ja nettisivut. Ongelmat tiedottamisessa johtavat helposti yhteistyötä vaikeuttaviin ja väärinkäsityksiin johtaviin tilanteisiin. Marko Forss toteaakin, että VJS tulisi tehostaa joka päivästä kommunikointia kehittämällä ja päivittämällä jatkuvasti omia internetsivujaan. Myös Mika Bäckman kaipaa kohennusta asiaan: “Tiedon kulkua pitäisi nopeuttaa seuran sisällä joukkueille.”
Seuran varapuheenjohtaja Wenell kaipaa myös toisensuuntaista kommunikointia: “Meille on rakennettu hieno organisaatio erillisine työryhmineen, mutta silti joskus joukkueet tuntuvat olevan kaukana. Pitäisi saada luotua sellainen kulttuuri, että myös joukkueet olisivat enemmän yhteydessä heitä varten rakennettuihin instansseihin ja ottaisivat rohkeammin yhteyttä eri ryhmien vastuuhenkilöihin.” Hän kokee seuralla oleva vielä paljon töitä tämän mahdollistamiseksi: “Valitettavan usein joukkueissa ei tiedetä mitä kukakin seuran organisaatiossa tekee, vaikka koko systeemi on luotu joukkueita varten.”
Jotta seuran toiminta voisi olla entistä yhtenäisempää, tulisi seuralla olla myös kirkas näkymä omasta roolistaan. “Profiloituminen on tärkeää. Olisi tärkeää tietää mikä VJS on”, toteaa Marko Forss. Myös Wenell on samoilla linjoilla: “Mielestäni tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös ison kentän haaste- ja harrastejoukkueisiin sekä niiden roolin määrittämiseen, jotta niistä ei muodostuisi VJS:n katon alla toimivia omia miniseuroja.”
Nopeassa kehitysvauhdissa käytännön asiat ovat jääneet jalkoihin. Kehitystä on tehty vailla käsikädessä kulkevaa ohjeistusta. “Olisi tärkeää, että niin seura- kuin joukkuetasollakin toimintakulttuuri vakiintuisi yhteneväisillä toimintaohjeilla”, toteaa harrastemanageri-valmentaja Sirkka Sandberg. Myös jojo Lei Räihä peräänkuuluttaa suunnitelmallisuutta: “Olisi tärkeää, että valmennuksen suunnittelua ja siitä tiedottamista tapahtuisi pidemmällä tähtäimellä. Nykyinen systeemi on hankala varsinkin jojon näkökulmasta, kun tekemisiä ei pysty järkevästi suunnittelemaan edes vuodeksi kerrallaan. Varsinkin budjettia saa rukata useampaan kertaan vuodessa, kun harjoitussysteemit ja niistä perittävät maksut muuttuvat jatkuvasti.”
Kun ajatellaan VJS:n ydintoimintaa, jalkapallovalmennusta, ei voida olla kiinnittämättä huomiota valmennuksen tasoon. Se määrittää seuran toimintaan merkittävämmällä tavalla kuin mikään muu tekijä. Jos se ei olisi ainaisen kehityksen kohteena, olisi jotain pielessä. Miesten valmentaja Timo Laine pukee asian sanoiksi: “VJS on kiinnitettävä huomiota valmennuksen tason paranemiseen entisestään – se on ainoa tie eteenpäin.”
Näiden lisäksi VJS:n on kyettävä olemaan “hereillä” koko ajan kehittyvässä jalkapallotoimintaympäristössä. “VJS:n tulee kiinnittää huomiota jatkuvaan toiminnan kehittämiseen, itsekritiikkiin ja avoimuuteen”, valmentaja Marko Forss kuvaa.
Pysähtymiseen ei ole aikaa, mutta etulinjassa ei tarvitse aina juosta. Joskus on myös käveltävä ja pyrittävä ymmärtämään missä mennään. Ja taas kiihdyttää juoksuksi.
Unelmien VJS
Loppu vuoden aikana VJS alkaa luomaan uutta strategiaa. Tavoitteena on kirkastaa seuran profiili ja uusia visio. Strategisesti kriittisten toimenpiteiden valinta on vuorossa myös loppuvuodesta. Kirkastettu tavoiteasettelu selkeyttää myös tulevia pelaajakoulutusvalintoja, joihin on sitouduttava useiksi vuosiksi hienosäätöoikeuksilla. Strategiatyössä, sen eri vaiheissa ja eri tasolla toimivien ihmisten kanssa, etsitään näkyä unelmien VJS:sta.
Otetaan varaslähtö ja kysytään jo nyt haastateltavilta. Unelmat ovat erinäköisiä mutta mahtuisivat varmasti suuren seuran toimintaraameihin.
Valmentaja Pepe Lahti aloittaa: “Unelmieni VJS olisi yksi Suomen johtavista kasvattajaseuroista, josta yhdenkään juniorin ei tarvitse lähteä kovempia haasteita hakemaan ennen B-juniori-ikää”. Aikuisurheilunnäkökulmasta hienon vision esittää miesten joukkueen valmentaja Timo Laine: “2. divisioonan peli ISS stadionilla, kentällä kaikki pelaajat VJS:n omia junnuja, katsomossa n. 1000 VJS fania ja kentälle vaihdetaan viimeiseksi vartiksi oma 15v lahjakkuus”.
Vielä hurjemmaksi pistää seuran varapuheenjohtaja Wenell: “Jokaisella pelaajalla olisi mahdollisuus harrastaa jalkapalloa ilman taloudellisia huolia vaikka eläkepäiviin asti. Seuran kaikki edustusjoukkueet loistaisivat maailmalla ja VJS:n logo olisi maakuntia myöten tuttu! Koko seura toimisi harmonisesti yhteisillä pelisäännöillä, Drop Out olisi meillä tuntematon käsite, kaikilla olisi loistavat harjoitteluolosuhteet ja talvella katto kentän yllä.”
Harrastemanageri Sandbergin unelmien VJS:ssa jokaiselle löydetään sopiva taso pelata jalkapalloa, seurasta löytyy vapaamuotoisempaa pelaamismahdollisuutta, VJSläiset ovat ylpeitä seuraan kuulumisestaan ja lopettamisprosenttikin on alhainen.
Marko Forss lupaa kertoa VJS-unelmansa saunaillassa. Valitettavasti lehti on jo painettu, kun saunailta järjestyy.