Aloitin valmentamisen 18.1.1995. Tuosta hetkestä lähtien valmentaminen on ollut keskeinen osa koko elämääni. Niin keskeinen, että muistan pelänneeni tätä hetkeä kuin ruttoa. Tänään oma lähes 20-vuotinen valmentajaurani vähintäänkin keskeytyy ensimmäistä kertaa. Ehkä juuri siksi, ettei valmentaminen ole enää elämäni keskiössä ja asemointi muunlaiseen valmentamiseen tuntuu mahdottomalta.
Haluan tehdä asioita, jotka vetävät minua puoleensa ja sitoutua niiden tekemiseen intohimoisesti. Valmentaminen voisi edelleen olla yksi niistä asioista, mutta perheen ja työn täyttämässä kalenterissa paikkaan ja aikaan sidottu intohimon kohde ei nyt vain onnistu.
Niinpä on aika tilinpäätöksen. Seuraavassa keskeisimmät kokeilemalla, opiskelemalla ja taas kokeilemalla opitut asiat valmentamisesta:
- VALITSE
Fokusointi! Tekemällä vähän kaikkea sieltä täältä saadaan toki kehittymistä aikaiseksi. Mutta oppiminen on tärkeä tehdä näkyväksi ja oppija ymmärtämään, mitä pyritään oppimaan. Ja mikä parasta saada oppija ensin oivaltamaan oppimansa, sitten käyttämään sitä ja lopulta soveltamaan.
Siksi on tärkeä osata rajata tavoitteita harjoitteeseen, harjoitukseen, viikkosuunnitelmaan ja kausisuunnitelmaan. Mikä tänään on tavoitteena? Mikä tämän harjoitteen rooli on tässä harjoituksessa? Kuinka harjoitus rakentaa palasia tavoitteiden saavuttamiseksi?
- HAHMOTA
Hahmota itsellesi minne ollaan menossa. Miten joukkueesi pelaa kauden päätteeksi? Mitä se vaatii tekemiseltä tänään? Miten joukkueesi pelaa seuraavassa pelissä? Mitä teemme edeltävissä harjoituksissa saavuttaaksemme tämän vision?
Ja vielä tärkeämpää, pyri näkemään tulevaisuuteen yksittäisten pelaajien ”paras mahdollinen kehittyminen” yhdessä kaudessa. Ja mieti, millaista tukea hän tarvitsee tänään saavuttaakseen tuon unelmakuvan?
Ja valmentajana kanna mukanasi koko ajan kokonaisuuden kannalta sinun valmentajafilosofiallesi tärkeimpiä asioita, joita fokusointi ei pimennä. Minulle ne olivat peliasento, ensimmäisen kosketuksen suuntaus, paljon pelaamista, lyhyet tauot, pelirohkeus ja terveen ja myönteisen itsetunnon jatkuva vahvistaminen. Niistä en tinkinyt missään harjoituksessa.
- VÄLITÄ
Valmentaja on pelaajia varten. Välitä heistä. Valmentajan tehtävä on pelaajien kehittymisen edistäminen. Ja se edistäminen, se on aika kokonaisvaltaista puuhaa. Urheilijan paras työkalu on terve ja myönteinen itsetunto ja vahva itseluottamus. Sen parissa valmentajan on työskenneltävä kaikkina hetkinä samalla, kun valmentaja opettaa lajitaitoja ja urheiluosaamista yleensä.
Vaatiminen on tärkeä välittämisen muoto. Se, että suorituksilla on väliä ja se, että asenteella on väliä, luo kokemuksen välittämisestä. Välitä erityisesti yksilöstä joukkueen sijaan. Vaadi siis yksilöltä joukkueelta vaatimisen sijasta.
- HEITTÄYDY
Aitous on tärkeä työkalu valmentajalle. Heittäydy koko sydämestä ja luovu häpeästä. Epäaito valmentaja on epäuskottava eikä innosta sitoutumaan toimintaan.
Heittäytymällä täysillä tekemiseen saat tuntuman solutasolla, missä mennään. Heittäytymällä aistit herkistyvät näkemään sen mikä on tärkeää ja aivot rakentamaan ratkaisuja.
- ONNISTUMINEN
Sitä saa mitä tilaa. Mitä siis pitää tehdä, jos haluaa tilata onnistumisia? Keskity oikean tekemisen vahvistamiseen. Etsi onnistumisia. Toki korjaa virheitä onnistumisten tieltä. Keskity silloinkin, niihin asioihin, joita tarvitaan onnistumiseen. Ohjaa siis tekemään oikein – älä keskity siihen, mikä menee väärin.
Ehkä yksi kaikkein tärkein aina mukanani kulkenut asia koko valmentajaurani aikana on ollut, että yrittäminen on itsessään jo arvostettavaa ja epäonnistuminen yrittäjälle sallittua. Konkreettisesti se on toivottavasti näkynyt pelaajille onnistumisista pauhaamisena epäonnistumisissa möyryämisen sijasta.
Uskon, että onnistumista janoavassa, yrittämistä arvostavassa ympäristössä koko yhteisössä vapautuu energiaa käyttöön niin paljon, että myös tulos on vääjämättä varovaisuutta ja varmistelua harjoittavaa yhteisöä merkittävästi parempi. Vaikkakin ”epäonnistumisistakin” joutuu maksamaan enemmän.
Valmentaminen on ollut niin suuri osa minua, että on huojentavaa, ettei sen osan tarvitse rimpuilla hetkeen muiden asioiden ristipaineessa. Jään kaipaamaan tunnetta, jolloin ajan ja paikan taju katoaa ja sitä epäitsekkyyden tunnetta, kun 90 minuuttia olin vain pelaajia varten.
3.11.2014 olen minua tänään puoleensa vetävien ja itseäni suurempien tavoitteiden käytettävissä – intohimoisesti. Toivottavasti niistä löytyy yhtä suuri merkitys, kuin valmentamisella on elämässäni ollut.
VELI-MATTI YLI-RINNE
Kirjoittaja on VJS:n toiminnanjohtaja, jonka mielestä onni on tehdä.
@veli-matti.yli-rinne@vanha.vjs.fi
p. 050 5513141
Twitter: @vvVelkka